torstai 13. kesäkuuta 2019

Krikkolon marjapensaat

Vohobitti ei niin välitä marjoista, paitsi jos niistä saa keitettyä mehua, viiniä tai tehtyä hilloa, mitä laittaa paahtoleivän päälle syödessä munia, pekonia ja sieniä. 

Sen sijaan Merriä ne näyttävät viehättävän ja niinpä on hän Kirkkolon tontin reunoille istuttanut erinäisiä marjapensaita.
















Tontin Kaakkoisnurkassa on tunnetusti vadelmapensaita, mutta niiden lisäksi Krikkolosta löytyy karhunvatukka. Se olisi itse asiassa kannattanut istuttaa Metsähoviin Vanhan ukko Katajan viereen, koska karhunvatukka kuulemma pitää happamasta maasta, mutta kyllä se tuossakin kukkii kauniisti.  Sen sijaan mustaherukka ei oikein ole asettunut nykyiselle paikalleen, sen lehdet kellertävät.



Sitten Krikkolosta löytyy karviaisia, ja olisi kiva jos olisi myös tyrniä, sanoo Vohobitti. Mutta eipä taida sille löytyä tilaa Krikkolosta.


Uuden vedenottopisteen vieressä lymyää punaviinimarjapensas. Se on harvoja Krikkolon alkuperäisiä pensaita, siis niitä jotka oli siellä Merrin ja Vohobitin muuttaessa Krikkoloon. Huomatkaa uuden vedenottopisteen alle asetettu graniittilevyt kuin suoraan Ost-in-Edhillistä tai kuten Legolas asian ilmaisi: "syvältä kaivoivat meidät, kauniiksi hakkasivat, korkealla kohottivat" (TSH, 253). Ne ovat käytännölliset. 




Lopuksi arvoitus: minkä pensaan marjoja yllä, näistä on ollut jo aikaisemmin puhe. Tänä vuonna sadosta on tulossa erinomainen, koska Merri rakenteli linnunpelättämiä.

Nekalalaiset hobitit käyttävät Uula-maaleja

Sen lisäksi, että Länsikairan punaisessa kirjassa kerrotaan hobittien jalkojen olevan karvaisia, niin mainitaan myös heidän suosikkiväriensä olevan keltainen ja vihreä. Hobitit pukeutuvat mielellään keltaisiin liiveihin ja vihreään takkiin ja housuihin. He myös maalaavat kolojensa ovet ja ikkunaluukut – ja ne harvat itäneljännyksen hobitit, jotka asuvat taloissa, myös talonsa – kyseisillä väreillä.

Ei myöskään ole vahinko, että Nekalan Krikkolo on vaalean vihreä, noin pääsääntöisesti, ja ovi on tummemman vihreä (toisin kuin neljä vuotta sitten jolloin se oli vielä valkoinen).

On tullut hiljalleen maalta Krikkolo uudelleen. Mutta se tehdään hiljalleen, tänä kesänä hiotaan, kitataan ja maalataan ikkunankehykset sekä ovi, ensi vuonna loput puuosat (sen jälkeen kun mökkiä on tunkattu parikymmentäsenttiä ylöspäin).

Hobittimaisinta olisi käyttää itse keitettyjä kalkkimaaleja, ja ne ovatkin erinomaisia hobitinkolojen kiviseiniä ajatellen. Mutta koska Krikkolossa on ohuet lautaseinät, niin pellavaöljymaali tai öljykuulto ovat oivia valintoja ja sellaistahan löytyy Nekalasta, Tampereen Rakennustorilta. Se on nekalalaisten hobittien suosikkirakennustarvikekauppa. Kierrätettyjen rakennusmaalien lisäksi sieltä löytyy mm. muovittomia Uula-maaleja, joita Merri on käyttänyt maalatessaan ulkotiskipöydän siniharmaaksi ja Vohobitti itsetekemäänsä puutarhapöytään.


Seuraavaksi siis keinu saa pintaansa vaahteraa, ikkunankarmit ja ovi kahvia (kyllä, myönnetään, on vähän epähobittimaista). Ensi vuonna mökki maalattanee lehmuksella?

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Tom Bombadilin maa

Merri halusi erottaa Metsähovista omaksi alueekseen Tom Bombadilin maan sen jälkeen kun olimme pengertäneet sen ja Orvokkitien välisen rajan vähän samaan tyyliin kuin Bukinmaan hobitit ovat tehneet Vanhan metsälle Länsikairan punaisen kirjan mukaan.



Bukinmaan hobittien kansanperinteessä on tarinoita Tom Bombadilin seikkailuista ja edesottamuksista ja siksi on ymmärrettävää, että Merri Rankkibukkeihin samaistuen halusi muistaa tuota sininuttuista iloista kaveria omalla tarhallaan.




Vanha ukko Katajan happamoittama maa siis kotkansiipineen on nimetty nyt Metsähoviksi. Mutta sen vasemmalle puolelle (Orvokkitieltä katsottuna) viihtyvät Tom Bombadilin maassa mm. Merrin istuttamina ja kylväminä rohtoimikkä, kurjenpolvi, illakko, kurjenmiekka, väriminttu, piparminttu, Virmajuuri.



Lisäksi Vohobitti siirsi toisaalta takariviin kalliokieloa, koska niille piti löytää sopiva lymypaikka ja se luo mielenkiintoisen esteettisen vaikutuksen tai siis Vanha ukko Katajan vieressä Vohobitti kaatoi kirsikkapuun jo neljä vuotta sitten ja on sittemmin kasannut kannon ympärille turvepaakkuja peittääkseen sen, ja nyt myös kalliokieloja.


Kaiken lisäksi edellä mainitun kaadetun kirsikan vesa – ainoa selvinnyt – on tänä kesänä intoutunut kasvamaan vauhdilla kuin hobitit juotua enttien vesiä. 

Kutsumme sitä Tom Bombadilin maan villikirsikaksi erotukseksi Krikkolon muista hapankirsikkapuista ja -pensaista, koska emme tiedä sen lajiketta.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Ukko & rouva Maggot

Länsikairan punaisessa kirjassa mainitaan siili tai siilit vain yhden kerran: Pohjois-Ithilienin maassa Henneth Annûnin lammella gondorilainen nimettömäksi jäänyt samooja uhkasi pistellä siiliksi, piikkejä täyteen, vanhan ystävämme Klonkun.

Jo viime kesänä Krikkolossa asui siili. Sen nimi on Ukko Maggot, esikuvana tuo Papuvainion isäntä, joka kestitsi Frodo Reppulia ja hänen kumppaneita oluella, sienillä, pekonilla ja muulla rehellisellä maalaisruoalla.




Tänä kesänä oli Merrin vuoro kestittää Maggottia, ja hän nikkaroi ravintolan Maggotille, kohta myös Rouva Maggot ja hänen sisarensa löysivät paikalle.



Myöhemmin elokuussa ruokailemassa käyviä siilejä oli yhteensä kuusi: Ukko ja rouva Maggottin lapsetkin tulivat herkuttelemaan Merrin antamilla kissannaksuilla.




Ne olivat nimeltään Piiperoinen, Paaperoinen ja Palleroinen. Niistä ei valitettavasti ole kuvia, mutta Merri punnitsi ne huolellisesti useampaan kertaan ja rauhoittui vasta kun syyskuussa ne saavuttivat yli 800 gramman painon. Ukko Maggot oli jo vetäytynyt talviunille, kun se punnittiin pano oli 1,5 kiloa, rouva Maggot 1,2 kiloa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Merrin uudenmaailman kasvit

Hobitit tunnetusti viljelevät perunaa ja piippukessua, joista ainakin jälkimmäinen on peräisin Númenorin maasta Konnun kasvitedon mukaan. 

Voimme olettaa, että myös peruna sekä pavut – isäntä Magot asuu Papuvainioksi kutsutulla tilallalle ja tästä voimme päätellä hobittien syövän papuja pekonin, munien ja sienien kerta – uudenmaailman kasveina niin ikään ovat tuolta uponneelta saarelta.

Tänä kesänä Merri kokeili uudenmaailman kasveista viljellä myös latva-artisokkaa ja kurpitsaa tavanomaisten auringonkukkien sekä ruusu- ja salkopapujen lisäksi.








Mutta kaikista hienoin kasvi oli intiaanimaissi! Tosin syötävää siitä ei tullut: edes Nekalan poikkeuksellisen lämmin kesä – tai ehkä syy oli se – ei kypsyttänyt sitä ajoissa.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Yrttispiraali

Tänä keväänä, jo ennen Aragorn Telecontarin kruunajaisten muistopäivää (mitä jostain syystä Tampereen Nekalassa kutsutaan vapuksi), Vohobitti käytti viimeiset ansarin perustasta yli jääneet tiilet ja sepelisampon eli maahiset oy:n toimittamat kartanokivet, ja rakensi yrittispiraalin kaksi vuotta sitten kaadetun ja silputun etupihan aronian tilalle.

Yrittispiraalin esikuvana olivat kuvat tästä rakennelmasta.

Vaikka omasta mielestään Vohobitti on hyvä hahmottamaan visuaalisesti, niin kyllä hänen täytyi hieman paperille piirrellä spiraalia ja ottaa mitat ennen kuin alkoi latomaan tiilia ja kiviä toistensa päälle. 

Spiraalin muoto on kuitenkin aika jännä. Lisäksi maata täytyi hieman kaivaa sen alta ja asettaa juurimatto (jotta aronia ei vahingossakaan enää tekisi uusia vesoja, sen tarkoitus ei kuitenkaan ole olla mikään Valkoinen puu, eikä sen juuri kaksi vuotta sitten kaivettu ylös); maa oli pakoittain epätasaista sekä tiilit ja kivet erikokoisia.

Mutta kun työhön pääsi alkuun, niin siinä ei kauaa nokka tuhissut!


Niin ikään kokonaisuus näyttää hienolta: Merri laittoi pohjalle risuja sekä törröttäjiä talven jäljiltä, ja useamman säkin tuoretta multaa. Sittemmin Merri keksi asettaa Tampereen rakennustorilta aikoinaan ostetun vaaleanpunaisen vesialtaan keskelle spiraalia kuin lähteeksi Caras Galadhonissa.


Nyt yrttispiraalissa kasvaa: yrtti-iiso, kumina, ruohosipuli, persilja, kuukausimansikka, sileälehtinen persilja, nigella, calendula, iisoppi, kamomilla (mistä valmistetulla teellä Myyrä paransi Hiiren). Altaassa on timjami, meirami ja laventeli.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Apina-parka

Viime vuonna saimme myös apinan roikkumaan vanhaan omenapuuhumme kuin hobittien perimätiedon mukaan apina tekevät tai siis viilettävät etelän synkissä metsissä (mistä mainitaan Länsikairan punaisessa kirjassa Helmin syvänteen taistelun yhteydessä)..




Merri antoi apinalle betonikylpyjä, minkä se otti rennosti ja kuivatteli roikkumalla. Lopuksi Merri maalasi sen, annoimme sille nimeksi Apina-parka.