Ukko & rouva Maggot

Länsikairan punaisessa kirjassa mainitaan siili tai siilit vain yhden kerran: Pohjois-Ithilienin maassa Henneth Annûnin lammella gondorilainen nimettömäksi jäänyt samooja uhkasi pistellä siiliksi, piikkejä täyteen, vanhan ystävämme Klonkun.

Jo viime kesänä Krikkolossa asui siili. Sen nimi on Ukko Maggot, esikuvana tuo Papuvainion isäntä, joka kestitsi Frodo Reppulia ja hänen kumppaneita oluella, sienillä, pekonilla ja muulla rehellisellä maalaisruoalla.

Tänä kesänä oli Merrin vuoro kestittää Maggottia, ja hän nikkaroi ravintolan Maggotille, kohta myös Rouva Maggot ja hänen sisarensa löysivät paikalle.

Myöhemmin elokuussa ruokailemassa käyviä siilejä oli yhteensä kuusi: Ukko ja rouva Maggottin lapsetkin tulivat herkuttelemaan Merrin antamilla kissannaksuilla.

Ne olivat nimeltään Piiperoinen, Paaperoinen ja Palleroinen. Niistä ei valitettavasti ole kuvia, mutta Merri punnitsi ne huolellisesti useampaan kertaan ja rauhoittui vasta kun syyskuussa ne saavuttivat yli 800 gramman painon. Ukko Maggot oli jo vetäytynyt talviunille, kun se punnittiin pano oli 1,5 kiloa, rouva Maggot 1,2 kiloa.

Merrin uudenmaailman kasvit

Hobitit tunnetusti viljelevät perunaa ja piippukessua, joista ainakin jälkimmäinen on peräisin Númenorin maasta Konnun kasvitedon mukaan. 

Voimme olettaa, että myös peruna sekä pavut – isäntä Magot asuu Papuvainioksi kutsutulla tilallalle ja tästä voimme päätellä hobittien syövän papuja pekonin, munien ja sienien kerta – uudenmaailman kasveina niin ikään ovat tuolta uponneelta saarelta.

Tänä kesänä Merri kokeili uudenmaailman kasveista viljellä myös latva-artisokkaa ja kurpitsaa tavanomaisten auringonkukkien sekä ruusu- ja salkopapujen lisäksi.

Mutta kaikista hienoin kasvi oli intiaanimaissi! Tosin syötävää siitä ei tullut: edes Nekalan poikkeuksellisen lämmin kesä – tai ehkä syy oli se – ei kypsyttänyt sitä ajoissa.