Noin kaksi viikkoa
siinä meni: Krikkolon ansarin – tulee
sanasta oragnerie eli appelsiinitarha, juuri sellaisesta joka löytyy
muun muassa Oxfordin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, ja missä
Konnun eteläneljänyksessä voisi kasvattaa sitruunoita – perustan
rakentamisessa, kehikon pystyttämisessä ja ikkunoiden
kiinnittämisessä.
Toki toukokuun
alussa oli pari niin huonoa päivää, jolloin ansaria ei työstetty.
Nekalan
siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus / rakennustoimikunta oli
päättänyt, että ansaria ei saa pystyttää etupihalle papuvainiolle (kuten huhtikuussa asia esitettiin), vaan se on
sijoitettava mökin taakse samaan linjaan Merrin vajan kanssa
(paikkaan, missä viime kesänä oli Krikkolon pottumaa). Päätös oli aivan
oikea, etupiha olisi mennyt niin sanotusti tukkoon noin 6 neliömetrin
ansarista.
Aragornin eli Elessar Telecontarin kruunajaisten vuosipäivän eli vapun jälkeen Vohobitti alkoi kaivamaan kuoppaa perustuksille.
Kasvilaarit ovat kuopassa sivustoilla, ansarin perusta ja käytävä
rakentuivat Sepelisampon eli
Kiinteistötyö maahiset osakeyhtiön tai siis täkäläisten
noldorin toimittamista
kartanokivistä. Ansarin päätyyn tuli tasanne ruukkutarhalle.
Perustusten
valmistumisen jälkeen oli aika käydä käsiksi
markkinoiden halvimman kasvihuoneen rakennussarjaan. Sen kokoaminen vaati aivonystyröiden käyttöä, mutta kun juonesta pääsi kiinni, niin alumiinikehikko kohosi harjaansa.
Tässä vaiheessa Merri ja Vohobitti viettivät harjakaisia
Dorwinionin ja haltiakuninkaan Bilbo Reppulin seikkaiuista mieleen tuivan portviinin, omenanlohkojen; patongin ja valkohomejuuston kera.
Kehikon
pystyttämisen jälkeen ongelmaksi nousi se, miten ankkuroida ansari
paikoilleen. Vastaus oli porata kiviterällä reiät kahteen
kartanokiveen joka kulmaan ja ruuvata ansari kiinni niihin. Näin se
ei lähde lentoon kovallakaan tuulella.
Kolmanneksi ansariin
oli kiinnitettävä lasit ruuveilla ja rautalangalla. Saa nähdä
miten kokonaisuus kestää vai tarvitseeko myöhemmin lisätä
silikonia. Huomatkaa Merrin punaiseksi maalaama ovi!
Ainoa paikka, missä
ansarin pystyttämisessä oli käytettävä väkivaltaa, oli oven
kiskon tuki: pakkauksesta puuttui osa tai saksankieliset ohjeet menivät yli ymmärryksen (koska hobitit eivät ymmärrä monimutkikkaampia laitteita kuin palkeet).
Ansarin valmistuttua
Merri aloitti samantien istutukset: chiliä, tomaatteja, papuja…
Vohobitti rakensi
liuskekivistä vielä polun Omenakujalta ansarin ovelle sen jälkeen kun tiellä olleet narsissien sipulit oli siirretty toisaalle.