Krikkolon kasvi- ja hedelmäkuivuri

Merri osti Verkkokauppa.comista Avec nimisen kasvi- ja hedelmäkuivurin. Nyt hän kuivaa kehäkukkia harmitellen kun ne eivät näin pohjoisessa ehdi siementää seuraavaa kesää varten (toisin kuin vaikkapa Keski-Euroopassa).

Kehäkukkien lisäksi kuivuriin joutui tänään basilikanlehtiä, ensi kerralla joitain muuta Krikkolon monipuolisesta yrttitarhasta. Sen jälkeen Merri mietti puutarhakeinussa istuen pitäisikö hänen valmistaa yrittisuolaa joulumyyjäisiin ja huokaisten menee laskemaan puutarhaletkusta vettä Krikkolon kasveille ilta-auringon paahtaessa.

Kone surisee omissa oloissaan levittäen yrittien ja kukkien tuoksua mökkiin, taustalla kohta 50-vuotispäiviä viettävä Grundigin Yacht-boy vastaanottaa Pispalan radion lähetystaajuutta, vasemmalla kuvassa Hobitti-lautapeli.

  

Myös Vohobitti aikoo käyttää kuivuria. Hän käy päivittäin tarkastamassa miten Krikkolon humalaköynnösten kävyt kehittyvät. Kun humalan käpy on keltainen, on se valmis korjattavaksi ja kuivattavaksi. Vohobitti käyttää humalankäpyjä sahdin maustamiseen Krikkolon oman katajan oksien ja sen entvaimon marjojen lisäksi.

Krikkolossa humalaa kasvaa vaikka toisille jakaa: humalaportin luona sekä puutarhakeinun luona muodostaen katon sen ylle. Kuulemma kävystä löytyvää keltaista pölyä voi käyttää iltateessä ja humalan köynnöstä kuituna samaan tapaan kuin hamppua, sukulaiskasveja kun ovat keskenään.

Merri kuivaa kasveja ja keittää hilloa!

Krikkolo on täyttynyt Merrin kasveista. Hän on ripustanut niitä seinille katonrajaan. Vohobitille on hieman epäselvää mitä Merri aikoo niillä tehdä: ovatko ne koristeita, taikakasveja vai kerääkö Merri niistä siemeniä kylvääkseen ne ensi keväänä kasvimaassa rehottavien vuohenputkien tilalle?

Niin ikään vadelmahilloa on keitetty jo useampi kilo hillosokerin kerta viidenlitran alumiinikattilassa ja vielä toinen samanlainen satsi on tulossa. Sitä riittää koko talveksi odottamattomiin juhliin Bifurille ja hänen hengenheimolaisilleen omenapiirakan kera.

Vaikka keväällä Merri ja Vohobitti eivät ennättäneet leikata maatilan etelä- ja kaakkoisnurkkaa rajaavia vadelmapensaita, on sato ollut ylitsevuotava.

Lisäksi Merri kävi vielä Kukkarin kesäkauden poistomyynnissä ja toi sieltä muun muassa mansikoita...

...sekä chilejä.

Ne istutettiin viikko sitten valmistettuihin kasvilaatikoihin kuten myös tämä kovanonnen kurpitsa, jonka kasvupaikkaa on siirretty kolmesti kesän aikana.

 

Viimeisin on Eregionin eli Paatsamalan haltiavaltakunnan tunnuskasvi – tai ainakin melkein. Piikkipaatsama ei kasva Tampereen Nekalan korkeudella (ilman erityisjärjestelyitä), mahonia saa korvata sen. Se tosin ei ole Kukkarista.

Sekä Merri että Vohobitti ovat viehtyneet Piikkipaatsamiin. Merri pitää sitä taikakasvina, joka oveen kiinnitettynä tuo onnea; Paatsamala on Vohobitin suosikkipaikkoja Keski-Maassa ja Celebrimbor huipputyyppi.

Caput mortuum ja kasvilavat

Merri halusi Krikkoloon vielä lisää kasvilavoja, ja tällä kertaa ne päätettiin taloudellisista ja logistisista syistä rakentaa itse.

Ensin Nekalan Starkista haettiin 33,6 metriä tuppeen sahattua kuusilautaa sekä 4,8 metriä kakkoskakkosta, jotka Starkin sahauspalvelu pilkkoi sopivanmittaisiksi (Tosin tällä kertaa Starkin sahauspalvelun sirkkeli oli hajonnut ja kesätyöntekijä joutui palat leikkaamaan lihasvoimalla, mistä johtuen laudoissa oli hieman heittovaraa).

Vohobitti naulasi laudat kakkoskakkosiin kiinni.

Seuraavaksi Merri maalasi laudat. Tampereen rakennustoria vastapäätä sijaitsevasta kirpputori Selleristä hän oli löytänyt päivällä 2,7 litran tölkin paneelilakkaa hyvin edulliseen hintaan. Merri sävytti lakan Tampereen rakennustorilta ostetulla väriaineella, jossa luki: caput mortum (sic).

Caput mortuum on latinaa ja se tarkoittaa kuollutta päätä ja juontaa juurensa alkemistien keitoksiin. Muita sen nimiä ovat Venetsian punainen tai morellisuola (viitaten morelli-kirsikoihin, jonka taimia löytyy myös Krikkolosta), kuten täältä voi lukea.

Caput mortuumissa sille ominaisen tummanpunaisen värin saa aikaan rautaoksidi. Siitä seurasi se, että väriaine oli huolellisesti sekoitettava paneelilakkaan. Rautaoksidin hiukkaset kun vajosivat pohjalle. Lakassa oli sinertävä sävy, mutta lakan kuivuttua kokonaisuus oli punamaalin tapainen. 

Halvimmat kuusilaudat näyttävät kieltämättä arkaaisilta tai ne ovat aivan erituntuisia kuin niitä ainoastaan muutaman sentin kalliimmat mäntylaudat (joista Krikkoloon tehtiin kompostit), tuumi Vohobitti naulattuaan viimeiset poikkilaudat ja saatuaan kokonaisuuden lopulta valmiiksi seuraavana päivänä niin sanotun mikkoalatalosään helpotettua.

Sato kypsyy Krikkolossa!

Vaikka heinäkuu on ollut sateinen, lämpimän kevään ansiosta Krikkolon satokausi on ainakin kaksi viikkoa etuajassa.

Omenat kypsyvät kovaa vauhtia...

...samoin ruusupapu, jonka Merri on sittemmin ohjannut kohti aroniaa.

 Ensimmäiset potut voidaan nostaa noin viikon kuluttua...

 

...ja niiden kanssa samalla ryytimaalla olevat härkäpavut niin ikään ovat kohta valmiita syötäviksi. Ne hyviä proteiinin lähteitä! Merri, jonka etunimikaima on kirjoittanut kuuluisan Konnun kasvitiedon, kertoi Vohobitille palkokasvien sitovan multaan typpeä, ja siksi härkäpapuja sekä pottuja on hyvä viljellä vierekkäin.

Nämä ovat seljamarjoja. Selja on saanut nimensä Briitä kolmannen ajan viimeisinä vuosina vartioineelta portti-Harrilta: hänen oikea nimi oli siis Harri Selja. Tosin kyseessä on Kontuwiki mukaan, jos ei käännösvirhe, niin hieman monimutkikkaampi juttu kuten jokainen voi itse sieltä asian todeta. Englanniksi goatleaf ei tarkoita seljaa. Mutta kuten jokainen itseään kunnioittava hobitti tai iso ihminen tietää, niin Länsikairan punaisen kirjan alkuperäinen kieli ei ollut suomi tai englanti vaan läntinen yleiskieli. 

Hyötykasvipuutarhassa on tullut niin ahdasta, että Merri joutui siirtämään osan toisaalle. Kuvassa keskellä hyppykurkku, oikealla siperiantomaatti, vasemmalla humalan alla köynnöspinaatti. 

Humalaportti on lähes täydellinen ja kohta Vohobitti saa katajanoksien ja -marjojen lisäksi myös humalankäpyjä Krikkolon sahtiin. Auringonkukkakin näyttää hyvältä siihen nähden, että se istutettiin varsin myöhään.

Nämä ovat ukonkello 'alba' ja tarha-alpi.

Yrttilavasta korianteri kasvaa suorastaan lavasta karkuun.

Yksivuotisia kukkia ei Krikkolossa juuri ole. Poikkeuksena ovat samettikukat, joihin Vohobitti on kovasti mieltynyt. Ne ympäröivät kirsikkapuiden taimia toivottavati hämäten Vemmelsäären sukukuntaa sekä Krtekin eli Myyrän muita ystäviä.

Myös Pete Teksasista tuli ihailemaan Krikkolon satoa loppuillasta.

Krikkolon kyltti

Merri on tehnyt kyltin, jotta matkalaiset osaavat tulle Krikkoloon.

Sen materiaalina on leppä ja sitä on maalattu öljyväreillä.

Krikkolon ruoka-, juoma- ja majoituspalvelut moninaisille elämänmuodoille

Krikkolossa Merri on alkanut matkailu- ja ravintola-alan yrittäjäksi erilaisille elämänmuodoille. Hän on muun muassa valmistanut Krikkolon Siilille pienen ranskalaistyyppisen ravintolan eli bistron, josta Siili voi käydä noukkimassa verrattain yksinkertaisesti valmistettuja ja vaatimattomasti aseteltuja herkkupaloja ilman, että Klonkku-varis käy ne heti kähveltämässä.

Vaikka Klonkulla on oma ruokakuppinsa halkopinon alla, metsästää Klonkku välillä Vemmelsäären suvun pikkujälkeläisiä yrittäen saada niistä aineksia omaan jänispataansa. Tässä kamppailussa Vohobitti ja Merri ovat Klonkun puolella, koska eivät pidä siitä, mitä Vemmelsäären sukukunta saa aikaan omenan ja kirsikan taimille.

Perhosille Merri on askarrellut baarin, jonka esikuvana puolestaan Pispalan Vastavirtaklubi ja legendaarinen sirbus-juoma: perhosbaarissa tarjotaan sellaista kiljua, jota ainoastaan punkkarit suostuisivat juomaan.

Hieman laadukkaampaa tarjonta on sen sijaan Krikkolon pörriäisille, joille Merri nikkaroi vanhasta bambutuolista kaksi hyönteishotellia. Toisessa on käytetty myös Arkadian Alkosta ostetun vuoden 1989 Porto Curz -portviinin puulaatikkoa.

Krikkolon komposti

Vielä juhannuksena Krikkolossa oli kaksi vajaan kuutiometrin kokoista lautakompostia sekä yksi isompi Biolanin kompostori. Mutta edellä mainitut olivat itse hyvää vauhtia muuttumassa kompostiaineeksi ja Biolaininkin vihreä komposti hieman repsotti.

Niinpä kesäkuun viimeisellä viikolla Vohobitti nikkaroi uudet kompostit lahonneiden tilalle käyttäen siihen 42 metriä ohutta mäntylautaa, 334 senttiä kertopuuta ja 172 senttiä höylättyä mäntykoolinkia sekä 170 kappaletta 1,7 tuuman lankanaulaa.

Biolanin kompostori saa jäädä ensi kevääseen, jolloin sen paikalle Merri on luvannut rakentaa viherhuoneen vähän niin kuin vajan jatkoksi.

Höylätyt männyt olivat ylijäämäpaloja Krikkolon yläkerran parven projektista (Stark suostui myymään ainoastaan 5,1 metriä kerralla, vaikka yläkerran parvelle oli käyttöä ainoastaan 2,5 metrille seinän ja tatamien väliin). 

Kertopuun palat olivat vanhasta huonekalusta, naulat Nekalan Rauta-Otrasta ja mäntylaudat Starkista, josta ne sai kätevästi valmiiksi pilkottuina metrin mittaisiksi.

Ensin Vohobitti rakensi sivuseinät tasaisella maalla, mitoista oli oltava tarkka.

Purettuaan vanhat mädät kompostit ja raivattuaan tilaa, Vohobitti ja Merri kantoivat sivuseinät paikoilleen, minkä jälkeen Vohobitti näytti vasaraa sivulaudoille: jokaista lautaa varten oli varattu neljä naulaa (mutta kaksi naulaa vääntyi sen verran, eikä Vohobitti niitä suoristanut ja siksi kompostiprojekti söi 168 naulan sijasta 170 naulaa).

Lopputulos on aika tyylikäs, ainakin jos Vohobitilta kysytään. Lautojen välit ovat sopivat ajatellen oikeanlaista kosteutta ja lämpötilaa. Krikkolon pihan sai vihdoin ja viimein raivattua jo kevättalvella leikatuista puiden ja pensaiden oksista puhtaaksi.

Komposti näyttää hyvältä, mutta ei ole liian hallitseva. Seuraavaksi Vohobitti heittää vähän typpeä lehtien ja oksien sekaan, jotta komposti hyrähtää käyntiin.