Caput mortuum ja kasvilavat

Merri halusi Krikkoloon vielä lisää kasvilavoja, ja tällä kertaa ne päätettiin taloudellisista ja logistisista syistä rakentaa itse.

Ensin Nekalan Starkista haettiin 33,6 metriä tuppeen sahattua kuusilautaa sekä 4,8 metriä kakkoskakkosta, jotka Starkin sahauspalvelu pilkkoi sopivanmittaisiksi (Tosin tällä kertaa Starkin sahauspalvelun sirkkeli oli hajonnut ja kesätyöntekijä joutui palat leikkaamaan lihasvoimalla, mistä johtuen laudoissa oli hieman heittovaraa).

Vohobitti naulasi laudat kakkoskakkosiin kiinni.

Seuraavaksi Merri maalasi laudat. Tampereen rakennustoria vastapäätä sijaitsevasta kirpputori Selleristä hän oli löytänyt päivällä 2,7 litran tölkin paneelilakkaa hyvin edulliseen hintaan. Merri sävytti lakan Tampereen rakennustorilta ostetulla väriaineella, jossa luki: caput mortum (sic).

Caput mortuum on latinaa ja se tarkoittaa kuollutta päätä ja juontaa juurensa alkemistien keitoksiin. Muita sen nimiä ovat Venetsian punainen tai morellisuola (viitaten morelli-kirsikoihin, jonka taimia löytyy myös Krikkolosta), kuten täältä voi lukea.

Caput mortuumissa sille ominaisen tummanpunaisen värin saa aikaan rautaoksidi. Siitä seurasi se, että väriaine oli huolellisesti sekoitettava paneelilakkaan. Rautaoksidin hiukkaset kun vajosivat pohjalle. Lakassa oli sinertävä sävy, mutta lakan kuivuttua kokonaisuus oli punamaalin tapainen. 

Halvimmat kuusilaudat näyttävät kieltämättä arkaaisilta tai ne ovat aivan erituntuisia kuin niitä ainoastaan muutaman sentin kalliimmat mäntylaudat (joista Krikkoloon tehtiin kompostit), tuumi Vohobitti naulattuaan viimeiset poikkilaudat ja saatuaan kokonaisuuden lopulta valmiiksi seuraavana päivänä niin sanotun mikkoalatalosään helpotettua.