torstai 19. toukokuuta 2016

Kevätkukat


Vanhan siirtolapuutarhapalstan hankkimisessa jännittävintä on se, ettei ensimmäisenä keväänä tiedä mitä mullan alta pilkistää, yhden toukokuisen päivän aikana saattaa nousta uusia kukkia esiin, ja toiset lakastuvat.

 
Esimerkiksi tällaisia varhain keväällä kukkivia tarhatulppaaneja on ilmestynyt useita...


 ...ja pikkukäenrieskoja. Slurps!
 

Jalokiurunkannus jaksaa vielä ilahduttaa Vohobittin ja Merrin lisäksi Krikkolon ikiomia kivikko-, mantu-, ja ennen kaikkea kontukimalaisia.


Keltavuokolla on jo syksy. Luonnonvaraisenahan keltavuokko kasvaa Suomenlahden eteläpuolella, valkovuokko Uusimaalla ja Pirkanmaan kuusivoittoisissa metsissä kasvaa etupäässä sinivuokkoja.


 Tämä on kääpiöesikko.


Nekalan siirtolapuutarhassa skilloja eli idänsinililjoja löytyy joka puolelta, jotkin palstat ovat suorastaan valtoimenaan niitä, ne ovat kivoja.


Tämä on lemmikki, mutta mikä niistä, se on vielä hämärän peitossa.


Voikukanlehtiä on kiva nyppiä sillä aikaa kun kahvi hautuu ja lisätä ne aamiaismunakkaaseen antamaan makua  ja väriä elämään.


Kultatyräkki on Merrin mielestä ihmeellinen kasvi, koska se on niin matemaattinen.


  Tämä on helmihyasintti.






keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Toukokuu Krikkolossa


Viime viikot ovat olleet aikamoista haipakkaa, mutta valmista on myös tullut. Enää yläkerran patja antaa odotuttaa itseään eilen tulleiden tatamien päälle.


Niin ikään kamiinan savuhormin osat ovat saapuneet: piippu odottaa kokoamistaan ja sitä, että Vohobitti sahaisi kattoon reiän.


Merri maalasi Krikkolon oven saman väriseksi kuin se on Repunpääässä. 


Pihalla Merri on saanut niin yrttipuutarhan kuin hyötykasvilavat kuntoon. Taimet hän peitteli harsolla, jotta halla ei pääsisi yllättämään.


Tämä on papuvainio, joka on nimetty isäntä Magotin tilan mukaan: pavunvarret nousevat lavasta ja alkavat kiipeämään Lidlistä hankittua ruusuporttia pitkin.


Perunamaan kääntämisessä ei kauaa nokka tuhissut kun Vohobitti ja Merri tekivät sen yhdessä. Pottujen väliin istutettiin härkäpapuja, joita harso suojaa hallan lisäksi täkäläiseltä fasaaniherralta. Etualalla raparperia, takana on vadelma-aita, josta saa syksyllä hilloa odottamattomiin ja odotettuihin juhliin.


Hiekkaa apunaan käyttäen Vohobiti asensi Krikkolosta löytyneitä liuskekiviä uusiin asentoihin, jotta ne noudattelisivat ”luonnollisia” kulkureittejä.


Kevät on aikaisessa: hedelmäpuutarhassa kriikuna on jo täydessä kukassa, omenpuut ovat puhkeamaisillaan kukkaan, kirsikkapuutkin kukkinevat viikon kuluessa.


  

Sitten Vohobitti ja Merri voivat viettää aitoa ja perinteistä roihuvuorelaista kirsikankukkein katselujuhlaa eli hanamia samalla nauttien halpaa sakea.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Merrin kartta Krikkoloon


Viimeisen viikon aikana Krikkolon piha on jäsentynyt siten, että nyt on mahdollista luoda yleiskatsaus niille, jotka asiasta ovat kiinnostuneet. Jotain vanhaa on säilytetty; kunnostettu tai annettu olla, ja uutta on laitettu. Esimerkiksi kaksi äkämäpunkkien riivaamaa herukkapensasta kaivettiin juurineen maasta ja niiden tilalle asetettiin yrttitarhan lavat sekä myöhemmin papuvainio.

Huonossa kunnossa olevien kriikuna-, kirsikka-, ja omenapuun rinnalle ostettiin kaksi uutta kirsikkapuuta (sikkola & varjomorelli) sekä perheomenapuu. Kun ne kasvavat vähän isommiksi, vanhat puut täytynee kaataa. Keinun taakse sijoitettiin hyötykasvilavat. 

Seuraavassa Merrin piirtämä Krikkolon kartta:


Asemakaavan luonnostelemassa Vohobitin latoma tiiligrilli on nimetty Smaugin grilliksi, Omenakuja on myös tuttu nimi niille, jotka tietävät.

Seuraavat työt ovat Krikkolon päärakennuksen oven maalaaminen samanväriseksi kuin Repunpään pääovi, tummanvihreäksi, perunapellon kääntäminen ja pottujen istuttaminen, maahan uponneiden liuskekivilaattojen esiin kaivaminen ja uudelleen asettaminen, vaaleanpunaisen vesialtaan asentaminen.