lauantai 8. lokakuuta 2016

Krikkolon loppusyksy


Kaikki hobitit tietävät viettää 22. päivä syyskuuta Frodo ja Bilbo Reppulin syntymäpäivää. Mutta kuinka moni muistaa Frodon vierailleen 25. syyskuuta Krikkolossa? Tuolloin hän saapui tuohon Bukinmaan itäosassa sijaiitsevaan kylään tai tilalle iltahämärissä, ja seuraavana aamuna lähti yhdessä Merrin, Pippinin ja Samin kanssa ratsastaen poneilla Vanhaan metsään.

Fredegar ”Pulla” Bolger jäi pitämään huolta uteliaista ja käyttäytmään "niin kauan kuin mahdollista ikään kuin herra Reppuli asuisi siellä edelleen". Syyskuun viimeinen päivä sormusaaveet löysivät Krikkolon; Pulla jouksi karkuun lähimmälle tilalle, Gandalf saapui Krikkoloon saman päivän iltana löytäen Frodon hupparin.

Seuraavassa vielä kuvia Krikkolon syyskaudelta tai siis polttopuita on hankittu:



Auringonkukat tuottivat vielä syyskuussa iloa linnuille siementäen.




Nyt Krikkolossa taimet on peitetty kanaverkoilla, arvokkaimmat perintöastiat viety parempaan piiloon ja vedet katkaistu.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Krikkolon läntinen tiilipengerrys

Krikkoloon rakennettiin vanhoista tiilistä pengerrys mökin länsipuolelle. Tiilet saatiin lahjoituksena, samoin niiden kuljetus paikanpäälle.



Pohjalle laitettiin kärryllinen kivituhkaa, jonka päälle tiilet ladottiin kolmeen kerrokseen.



Läntinen pengerrys jatkaa samaa teemaa kuin pohjoinen kivimuuri (jossa tosin on käytetty myös kivenpaloja). Sisäpihan eteläinen pengerrys jää keväälle.

tiistai 30. elokuuta 2016

Siementen kuivausta ikkunalaudalla


Merrin mielestä siemenien kerääminen on parasta syyskesässä, jopa hauskempaa kuin sienien poimiminen tai luumujen syöminen.

Mutta ennen kuin siemenet voi poimia, on kukat kuivattava.



Tämä on auringonhattu.


Näistä saadaan kasvatettuja härkäpapuja ensi kesänä, niistä Vohobittikin pitää.


Tätä nippua Merri kutsui eternelliksi, ainakin vielä hetki sitten.

perjantai 19. elokuuta 2016

Epähobittimainen ratkaisu


Nurmikko oli kasvanut Krikkolossa niin pitkäksi parin viikon aikana, että Vohobitti sai käsiinsä rakot kun työnteli ruohonleikkuria. Niin ikään keväällä Biltemasta ostetut ruohosakset osoittautuivat pettymykseksi: ne olivat liian isot Merrin käteen.

Ratkaisu vastoinkäymisiin oli Boschin art 23 SL ruohotrimmeri Nekalan Rauta-Otrasta.



Sen Merri kasasi kädenkäänteessä yhdellä ruuvilla, ja trimmaili täpinöissään koko loppupäivän suojalasit silmillä.



Ruohotrimmeri sai seuraa Partnerista, ja nurmikko aikamoista haipakkaa.

lauantai 6. elokuuta 2016

Krikkolon taikauuni


Muurin ja marjasinikuusama-aidan lisäksi Krikkoloon asennettiin kuluneella viikolla savuhormi. Kamiina ja ensimmäiset puolitoista metriä olivat itse asiassa laitettu paikoilleen jo toukokuussa, mutta läpivienti katosta otti aikansa, koska siirtolapuutarhayhdistyksen rakennustoimikunnalta oli kysyttävä lupa siihen. Itse työ, eli reiän poraaminen kattoon, kesti vain ja ainoastaan reilut pari tuntia.

Krikkolon kamiinalta edellytettiin kolmea ominaisuutta: liesiominaisuutta, ylöspäin suuntautunutta pakoaukkoa sekä halpaa hintaa. Nämä kaikki ominaisuudet yhdistyivät Netrautiasta tilatussa taikauunissa: SVT:n Magic Stovessa.


Savuhormiksi valikoitui Jeremias saunan valmissavupiippu. Syynä tähän oli niin ikään halpa hinta sekä se, että piipun läpimitta oli kutakuinkin oikea. Valmispiippusarjaan piti ostaa lisäksi adapteri sekä metrin lisäpala eristettyä piippua korvaamaan sisälle tarkoitettu suojaamaton osa, joka puolestaan laitettiin katolle parantamaan piipun vetoa.

Haastavin työ oli tehdyn reiän peittävän ja sisäkattoa suojaavan pellin kiinnittäminen: se ei ihan millilleen mennyt kohdalleen kuten jokainen voi huomata.




Koska adapteriosa ei ole eristettyä putkea, kamiinan takaseinään oli asennettava lämpölevy, myös takkatyövälineet, eduspelti, patalaput ja halot oli hankittu hyvissä ajoin. Rottinkikorin tuli lahjoituksena. Nyt kun kamiina ja savuhormi ovat asennettu voi tulen ääressä istua ja miettiä, odottaa syksyä ja talventuloa.

perjantai 5. elokuuta 2016

Kävelylaulu kuusama-aidan lähteenä


Krikkoloon ehkä eniten vaikuttanut inspiraation lähde on ollut kävelylaulu Liedessä hehkuu tulen puna, jota Frodo, Sam ja Pippin lauloivat ikitammien lomitse kävellessä kohti Metsähovia illan hämärtyessä. Kontuwiki tietää kertoa kävelylaulujen sijoittuvan yhdessä sänkylaulujen, illallislaulujen ja kylpylaulujen kanssa hobittien kansanperinteeseen.

Liedessä hehkuu tulen puna,
katon alla on vuode sijattuna.
Toki uupumus ei jalkoja paina,
joka nurkan takana kohtaamme aina.
Yhä uudet kivet ja uudet puut,
joita ei ole nähneet ketkään muut.

Puu, kukka, ruoho ja lehti jo maahan ehti.
Kivet, kukkulat taivaan alla ohi kiiruhtamalla, ohi kiiruhtamalla.

Yhä nurkan takana jossain lie
jokin salainen portti tai uusi tie,
ja vaikka ne tänään jäävät taa,
voimme huomenna takaisin taivaltaa.
Ja kulkea piilopolkuja näin
aurinkoa ja kuuta päin.

Oratuomet, kuusamat, haavat jo mennä saavat.
Veden hiekkanotkelma, suo, hyvästelemme nuo, hyvästelemme nuo.

Koti takana, maailma edessä on
ja polkuja määrä on lukematon,
läpi varjojen, laitaan pimeän,
kunnes näemme tähtien syttyvän.
Ja silloin maailma taakse jää,
kotiin vuoteeseen matkamme ennättää.

Utu, hämärä, varjot syvät, pois hälventyvät,
pois hälventyvät. Uni, lamppu, liha ja leipä,
uni, odota meitä uni, odota meitä.

PS. Kyseinen Bilbo Reppulin sanoittama laulu on kuunneltavissa täältä, Toni Edelmanin säveltämänä ja Timo Torikan sekä hobittien esittämänä.

Vaikka kyseessä on nimenomaan kävelylaulua, toimi se innoittajana Krikkolon pensasaidalle. Sen jälkeen kun Vohobitti ja Merri osoittivat tyytymättömyytensä siirtolapuutarhapalstan edustan hanhikeihin, Vohobitti muisti kyseisen laulun miettien oratuomen istuttamista Krikkolon pensasaidaksi. Merri kuitenkin tiesi kertoa, että oratuomet eivät oikein Nekalan korkeudella tahdo viihtyä (ehkä Hankoniemessä, jos sielläkään), ja niinpä Vohobitti päätyi sinikuusamaan.

Merri halusi kuitenkin vielä pensasaidasta hyötykasviksi: ratkaisu oli seitsemän marjasinikuusamaa, joka kasvaa tiheäksi pensasaidaksi, mutta tuottaa syötäviä marjoja (toisin kuin sinikuusama, jonka marjat ovat ihmisille ja hobiteille myrkyllisiä).




Tosin hobittitietoon tarkemmin erikoistuneet ovat huomanneet, että englanninkielisessä versiossa kävelylaulusta Liedessä hehkuu tulenpuna, ei puhuta sen enempää kuusamista, vaan kyseinen kohta menee: Apple, thorn, and nut and sloe, Let them go! Let them go! Sanan thorn voi suomentaa oraaksi eli orapihlajaksi tai oratuomeksi, sitten tuossa mainitaan pähkinä (nut), omena (apple) ja luumin tai oratuomen marja (sloe).

Samalla kun marjasinikuusamat istutettiin Krikkolon edustalle, myös pengerrystä vahvistettiin kivimuurilla: vanhoilla tiilillä ja rotvallin paloilla. Sota-aikana kyseisestä Krikkolon muuria voi sitten korottaa ja siihen yhdistää vartiotorneja.




Muuri ja marjasinikuusama-aita oli kesäkauden viimeisiä isoja projekteja Krikkoloon. Nyt nautitaan loppukesästä ja syksyn sadosta. Ensi keväänä suunnitelmissa on rakennuttaa viherhuone vajan yhteyteen ja samalla uusia vajan enemmän tai vähemmän mätä lattia.



Seuraavina vuosina näkee kuinka marjasinikuusama-aita kasvaa, näyttääkö se hyvälle vai onko siitä ainoastaan Vemmelsäären sukukunnan ruoaksi.

torstai 4. elokuuta 2016

Krikkolon myöhäiskesän kukkaloistoa


Krikkolossa on loppukesässä värikästä, tuumi Merri.




Seuraavana veriapila ja hunajakukka.



Syysleimu kukkii nimensä mukaisesti vasta näin syyskesällä.


Alakuvassa asteri, mutta mikä niistä?


Malva eli tokruusu on Merrin suosikkikukkia ja poikkeuksellisesti se kelpaa myös Vohobitille, vaikka yleensä hän ei diggaa ruusuista, koska ne ovat niin piikkisiä.


Helmimukkajäkkärä on mykerökukkainen.


Kurkkuyrtin kukka maistuu vähän niin kuin kurkulle.


Myös krasseja on monenmoisia maailmassa.


Tämä on rohtosamettikukka. Sillä on hirveän monta muutakin nimeä.


Vohobitti lisää tähän, että Krikkolon värit ovat kieltämättä syvempiä kuin keväällä.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Krikkolon kasvi- ja hedelmäkuivuri


Merri osti Verkkokauppa.comista Avec nimisen kasvi- ja hedelmäkuivurin. Nyt hän kuivaa kehäkukkia harmitellen kun ne eivät näin pohjoisessa ehdi siementää seuraavaa kesää varten (toisin kuin vaikkapa Keski-Euroopassa).



Kehäkukkien lisäksi kuivuriin joutui tänään basilikanlehtiä, ensi kerralla joitain muuta Krikkolon monipuolisesta yrttitarhasta. Sen jälkeen Merri mietti puutarhakeinussa istuen pitäisikö hänen valmistaa yrittisuolaa joulumyyjäisiin ja huokaisten menee laskemaan puutarhaletkusta vettä Krikkolon kasveille ilta-auringon paahtaessa.



Kone surisee omissa oloissaan levittäen yrittien ja kukkien tuoksua mökkiin, taustalla kohta 50-vuotispäiviä viettävä Grundigin Yacht-boy vastaanottaa Pispalan radion lähetystaajuutta, vasemmalla kuvassa Hobitti-lautapeli.

  

Myös Vohobitti aikoo käyttää kuivuria. Hän käy päivittäin tarkastamassa miten Krikkolon humalaköynnösten kävyt kehittyvät. Kun humalan käpy on keltainen, on se valmis korjattavaksi ja kuivattavaksi. Vohobitti käyttää humalankäpyjä sahdin maustamiseen Krikkolon oman katajan oksien ja sen entvaimon marjojen lisäksi.


Krikkolossa humalaa kasvaa vaikka toisille jakaa: humalaportin luona sekä puutarhakeinun luona muodostaen katon sen ylle. Kuulemma kävystä löytyvää keltaista pölyä voi käyttää iltateessä ja humalan köynnöstä kuituna samaan tapaan kuin hamppua, sukulaiskasveja kun ovat keskenään.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Merri kuivaa kasveja ja keittää hilloa!


Krikkolo on täyttynyt Merrin kasveista. Hän on ripustanut niitä seinille katonrajaan. Vohobitille on hieman epäselvää mitä Merri aikoo niillä tehdä: ovatko ne koristeita, taikakasveja vai kerääkö Merri niistä siemeniä kylvääkseen ne ensi keväänä kasvimaassa rehottavien vuohenputkien tilalle?




Niin ikään vadelmahilloa on keitetty jo useampi kilo hillosokerin kerta viidenlitran alumiinikattilassa ja vielä toinen samanlainen satsi on tulossa. Sitä riittää koko talveksi odottamattomiin juhliin Bifurille ja hänen hengenheimolaisilleen omenapiirakan kera.


Vaikka keväällä Merri ja Vohobitti eivät ennättäneet leikata maatilan etelä- ja kaakkoisnurkkaa rajaavia vadelmapensaita, on sato ollut ylitsevuotava.


Lisäksi Merri kävi vielä Kukkarin kesäkauden poistomyynnissä ja toi sieltä muun muassa mansikoita...


...sekä chilejä.


Ne istutettiin viikko sitten valmistettuihin kasvilaatikoihin kuten myös tämä kovanonnen kurpitsa, jonka kasvupaikkaa on siirretty kolmesti kesän aikana.


 

Viimeisin on Eregionin eli Paatsamalan haltiavaltakunnan tunnuskasvi – tai ainakin melkein. Piikkipaatsama ei kasva Tampereen Nekalan korkeudella (ilman erityisjärjestelyitä), mahonia saa korvata sen. Se tosin ei ole Kukkarista.

Sekä Merri että Vohobitti ovat viehtyneet Piikkipaatsamiin. Merri pitää sitä taikakasvina, joka oveen kiinnitettynä tuo onnea; Paatsamala on Vohobitin suosikkipaikkoja Keski-Maassa ja Celebrimbor huipputyyppi.