Toukokuu Krikkolossa

Viime viikot ovat olleet aikamoista haipakkaa, mutta valmista on myös tullut. Enää yläkerran patja antaa odotuttaa itseään eilen tulleiden tatamien päälle.

Niin ikään kamiinan savuhormin osat ovat saapuneet: piippu odottaa kokoamistaan ja sitä, että Vohobitti sahaisi kattoon reiän.

Merri maalasi Krikkolon oven saman väriseksi kuin se on Repunpääässä. 

Pihalla Merri on saanut niin yrttipuutarhan kuin hyötykasvilavat kuntoon. Taimet hän peitteli harsolla, jotta halla ei pääsisi yllättämään.

Tämä on papuvainio, joka on nimetty isäntä Magotin tilan mukaan: pavunvarret nousevat lavasta ja alkavat kiipeämään Lidlistä hankittua ruusuporttia pitkin.

Perunamaan kääntämisessä ei kauaa nokka tuhissut kun Vohobitti ja Merri tekivät sen yhdessä. Pottujen väliin istutettiin härkäpapuja, joita harso suojaa hallan lisäksi täkäläiseltä fasaaniherralta. Etualalla raparperia, takana on vadelma-aita, josta saa syksyllä hilloa odottamattomiin ja odotettuihin juhliin.

Hiekkaa apunaan käyttäen Vohobiti asensi Krikkolosta löytyneitä liuskekiviä uusiin asentoihin, jotta ne noudattelisivat ”luonnollisia” kulkureittejä.

Kevät on aikaisessa: hedelmäpuutarhassa kriikuna on jo täydessä kukassa, omenpuut ovat puhkeamaisillaan kukkaan, kirsikkapuutkin kukkinevat viikon kuluessa.

  

Sitten Vohobitti ja Merri voivat viettää aitoa ja perinteistä roihuvuorelaista kirsikankukkein katselujuhlaa eli hanamia samalla nauttien halpaa sakea.