Ansarin rakentaminen Krikkoloon

Noin kaksi viikkoa siinä meni: Krikkolon ansarin – tulee sanasta oragnerie eli appelsiinitarha, juuri sellaisesta joka löytyy muun muassa Oxfordin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, ja missä Konnun eteläneljänyksessä voisi kasvattaa sitruunoita – perustan rakentamisessa, kehikon pystyttämisessä ja ikkunoiden kiinnittämisessä.

Toki toukokuun alussa oli pari niin huonoa päivää, jolloin ansaria ei työstetty.

Nekalan siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus / rakennustoimikunta oli päättänyt, että ansaria ei saa pystyttää etupihalle papuvainiolle (kuten huhtikuussa asia esitettiin), vaan se on sijoitettava mökin taakse samaan linjaan Merrin vajan kanssa (paikkaan, missä viime kesänä oli Krikkolon pottumaa). Päätös oli aivan oikea, etupiha olisi mennyt niin sanotusti tukkoon noin 6 neliömetrin ansarista.

Aragornin eli Elessar Telecontarin kruunajaisten vuosipäivän eli vapun jälkeen Vohobitti alkoi kaivamaan kuoppaa perustuksille.

Kasvilaarit ovat kuopassa sivustoilla, ansarin perusta ja käytävä rakentuivat Sepelisampon eli Kiinteistötyö maahiset osakeyhtiön tai siis täkäläisten noldorin toimittamista kartanokivistä. Ansarin päätyyn tuli tasanne ruukkutarhalle.

Perustusten valmistumisen jälkeen oli aika käydä käsiksi markkinoiden halvimman kasvihuoneen rakennussarjaan. Sen kokoaminen vaati aivonystyröiden käyttöä, mutta kun juonesta pääsi kiinni, niin alumiinikehikko kohosi harjaansa.

Tässä vaiheessa Merri ja Vohobitti viettivät harjakaisia Dorwinionin ja haltiakuninkaan Bilbo Reppulin seikkaiuista mieleen tuivan portviinin, omenanlohkojen; patongin ja valkohomejuuston kera.

Kehikon pystyttämisen jälkeen ongelmaksi nousi se, miten ankkuroida ansari paikoilleen. Vastaus oli porata kiviterällä reiät kahteen kartanokiveen joka kulmaan ja ruuvata ansari kiinni niihin. Näin se ei lähde lentoon kovallakaan tuulella.

Kolmanneksi ansariin oli kiinnitettävä lasit ruuveilla ja rautalangalla. Saa nähdä miten kokonaisuus kestää vai tarvitseeko myöhemmin lisätä silikonia. Huomatkaa Merrin punaiseksi maalaama ovi!

Ainoa paikka, missä ansarin pystyttämisessä oli käytettävä väkivaltaa, oli oven kiskon tuki: pakkauksesta puuttui osa tai saksankieliset ohjeet menivät yli ymmärryksen (koska hobitit eivät ymmärrä monimutkikkaampia laitteita kuin palkeet).

Ansarin valmistuttua Merri aloitti samantien istutukset: chiliä, tomaatteja, papuja…

Vohobitti rakensi liuskekivistä vielä polun Omenakujalta ansarin ovelle sen jälkeen kun tiellä olleet narsissien sipulit oli siirretty toisaalle.