Krikkolon päiväkirja on viettänyt hiljaiseloa vuoden. Mutta Krikkolossa ei suinkaan ole oltu toimettomana. Päinvastoin, tuohua ja tohina sekä helskettä ja helinää on riittänyt niin paljon, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä.
Esimerkiksi vaikka viime kesä ja syksy olivat sateinen, niin Merri ja Vohobitti hyödynsivät sen sienestämällä – kuinkas muuten, ovathan sienet hobittien intohimo, joka ylittää isojen ihmisten ahnaimmatkin mielihalut – läheisessä metsässä.
Toisin kuin Konnussa, onneksi Nekalassa on voimassa jokahobitin oikeudet. Ei tarvinnut käydä isäntä Maggotin tiluksilla sienivarkaissa. Sitä paitsi Maggotilla täällä päin kutsutaan Krikkolon pihassa aina iltaisin ja öisin tuhisevaa siiliä (josta joku toinen kerta enemmän).
Sienisyksy oli ennätyksillinen ja niitä oli jopa hobittimittapuulla niin runsaasti, että jokainen sai vatsansa täyteen kantiksia, lampaankääpiä, suppareita, tatteja jne. Slurps!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti