Viime vuoden elokuussa Vohobitti kertoi tarkastelleensa sitä, mitä Krikkolon mökki oli niin sanotusti syönyt ja suunnitteli sen nostoa sekä suoristamista. Mökki nimittäin oli pahasti kallellaan kohti noitakuninkaan valtakuntaa (Bukinmaasta katsottuna) eli koillista: mökin alla oleva – todennäköisesti 1970-luvulta peräisin oleva – betoni ei ollut jäänkestävää vaan oli murentunut tai kellahtanut kumoon.
Nyt se on sitten tehty, ei kauan nokka tuhissut!
Mökki on suorassa eikä siinä mennyt kuin pari viikkoa tai vajaan viikon työpäivät, jos työaika lasketaan yhteen. Hintaa kokonaisuudelle tuli noin 250 euroa, josta yli puolet kustansi suurhaltioiden eli kiinteistötyö maahisilta – tunnetusti Bilbon ensimmäisissä Keski-Maan muinaisaikoja käsittelevissä käännöksissä suurhaltioita kutsuttiin maahisiksi (engl. gnome) – tilattu sepeli ja suojakankaat, tunkit ja satavuotisjuhlia viettäneestä Bauhausista ostetut betonilaatat ja lecaharkot kustansivat satasen.
Mökki on suorassa eikä siinä mennyt kuin pari viikkoa tai vajaan viikon työpäivät, jos työaika lasketaan yhteen. Hintaa kokonaisuudelle tuli noin 250 euroa, josta yli puolet kustansi suurhaltioiden eli kiinteistötyö maahisilta – tunnetusti Bilbon ensimmäisissä Keski-Maan muinaisaikoja käsittelevissä käännöksissä suurhaltioita kutsuttiin maahisiksi (engl. gnome) – tilattu sepeli ja suojakankaat, tunkit ja satavuotisjuhlia viettäneestä Bauhausista ostetut betonilaatat ja lecaharkot kustansivat satasen.
Lyhyesti: ensin kaivettiin, sitten laitettiin tunkit kohdalleen ja pumpattiin, minkä jälkeen sijoitettiin betonit ja lecaharkot, lopuksi kaivettiin lisää ja lapioitiin sepeliä.
Mökin keskikohdan alle Vohobitti ei tohtinut sijoittaa harkkoja tai pullotunkkia, koska se olisi vaatinut mökin lattian avaamista, ainakin osittain, ja ehkä se tehdäänkin joku päivä, ei kuitenkaan tänä kesänä. Nyt mökki saa asettua paikoilleen ja sitten tulevaisuudessa katsotaan pitäisikö sitä korottaa vielä toiset tolppalecaharkolliset, eli noin 20 senttiä korkeammalle.
Hämmästyttävää kyllä ikkunat säilyivät ehjinä (vaikka elintasosiivestä niitä emme pois paikoiltaan vaivautuneet ottamaan). Sen sijaan kun mökki suoristui, niin ulko-ovi ei enää mennyt kunnolla kiinni ja sisäpaneelien saumoihin tuli koloja. No, Merri veisteli uuden kynnyksen mökkiin (vanha oli osittain lahonnut) ja maalasi sen kirkkaan punaiseksi Tikkurilan miranolilla. Myös etuovi sai uutta väriä pintaan. Maali olikin hieman eri sävyä kuin vanha maali, mutta sehän on vain kivaa.
Seuraavaksi Merri ja Vohobitti järjestenevät maalaustalkoot: mökin vuorilautojen vihreät osat maalataan Uulan lehmuksella ja valkoiset nauriilla. Tosin tätä ennen olisi vaihdettava mökin kaakkoiskulmasta parit huonossa hapessa olevat laudat. Ja kun maalaus on valmis, niin siirrytään sisätilojen kunnostamiseen, mutta se on jo toinen tarina se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti