Mökki suorassa!

Viime vuoden elokuussa Vohobitti kertoi tarkastelleensa sitä, mitä Krikkolon mökki oli niin sanotusti syönyt ja suunnitteli sen nostoa sekä suoristamista. Mökki nimittäin oli pahasti kallellaan kohti noitakuninkaan valtakuntaa (Bukinmaasta katsottuna) eli koillista: mökin alla oleva – todennäköisesti 1970-luvulta peräisin oleva – betoni ei ollut jäänkestävää vaan oli murentunut tai kellahtanut kumoon.

Nyt se on sitten tehty, ei kauan nokka tuhissut!

Mökki on suorassa eikä siinä mennyt kuin pari viikkoa tai vajaan viikon työpäivät, jos työaika lasketaan yhteen. Hintaa kokonaisuudelle tuli noin 250 euroa, josta yli puolet kustansi suurhaltioiden eli kiinteistötyö maahisilta – tunnetusti Bilbon ensimmäisissä Keski-Maan muinaisaikoja käsittelevissä käännöksissä suurhaltioita kutsuttiin maahisiksi (engl. gnome) – tilattu sepeli ja suojakankaat, tunkit ja satavuotisjuhlia viettäneestä Bauhausista ostetut betonilaatat ja lecaharkot kustansivat satasen.

Lyhyesti: ensin kaivettiin, sitten laitettiin tunkit kohdalleen ja pumpattiin, minkä jälkeen sijoitettiin betonit ja lecaharkot, lopuksi kaivettiin lisää ja lapioitiin sepeliä.

Mökin keskikohdan alle Vohobitti ei tohtinut sijoittaa harkkoja tai pullotunkkia, koska se olisi vaatinut mökin lattian avaamista, ainakin osittain, ja ehkä se tehdäänkin joku päivä, ei kuitenkaan tänä kesänä. Nyt mökki saa asettua paikoilleen ja sitten tulevaisuudessa katsotaan pitäisikö sitä korottaa vielä toiset tolppalecaharkolliset, eli noin 20 senttiä korkeammalle.

Hämmästyttävää kyllä ikkunat säilyivät ehjinä (vaikka elintasosiivestä niitä emme pois paikoiltaan vaivautuneet ottamaan). Sen sijaan kun mökki suoristui, niin ulko-ovi ei enää mennyt kunnolla kiinni ja sisäpaneelien saumoihin tuli koloja. No, Merri veisteli uuden kynnyksen mökkiin (vanha oli osittain lahonnut) ja maalasi sen kirkkaan punaiseksi Tikkurilan miranolilla. Myös etuovi sai uutta väriä pintaan. Maali olikin hieman eri sävyä kuin vanha maali, mutta sehän on vain kivaa.

Seuraavaksi Merri ja Vohobitti järjestenevät maalaustalkoot: mökin vuorilautojen vihreät osat maalataan Uulan lehmuksella ja valkoiset nauriilla. Tosin tätä ennen olisi vaihdettava mökin kaakkoiskulmasta parit huonossa hapessa olevat laudat. Ja kun maalaus on valmis, niin siirrytään sisätilojen kunnostamiseen, mutta se on jo toinen tarina se.

Krikkolon pikkuoravat

Länsikairan punaisen kirjan ensimmäisen osan eli Hobitin mukaan Bilbo kivitti oravia, ehkäpä jopa metsästi niitä kuten muutkin hobitit. Myöhemmissä osissa eli Taru Sormusten herrasta mainitaan oravista pariin kertaan, kerrotaan mm. Aarnimetsässä hobittien ja Konkarin nähneen kaksi oravaa (ja yhden ketun) heidän lähdettyä Briistä.

Tänä keväänä myös Krikkolossa pikkuoravat ovat telmineet. Vohobitti ja Merri antoivat niille nimet: Nestori, Simeoni, Elmeri. Vielä pari viikkoa sitten kaikki kolme pyörivät pihassa, nyt enää yksi. Vohobitti ja Merri ovat todenneet sen olevan Nestori.

Niin ikään Ukko-Maggotin jälkeläinen on muuttanut Krikkolon mökin alivuokralaiseksi – sananmukaisesti. Tälle siilille on annettu nimeksi Vekkuli ja sille Merri ja Vohobitti ovat jälleen tarjoilleet kissannaksuja valurautapannulta. Mutta kesäksi täytyy lopettaa, nimittäin Nekalan siirtolapuutarha-alueella on kuulemma havaittu rottia ja villieläinten ruokkiminen on nyt kielletty!

Vekkulin nimi tulee tästä laulusta sillä tarkkakorvaisimmat huomaavat, että Piiperon, Paaperon ja Palleron lisäksi laulussa mainitaan Pullero ja Vekkuli.

Krikkolon kevättyöt, osa 2

Konkarin kruunajaispäivän vuosipäivästä eli vapusta on jo useampi viikko ja Krikkolon kevättyöt ovat kääntymässä lopuilleen.

Ansarin ja pengerrysten korjaamisen lisäksi Merri on kunnostanut ja muokannut keskuspuistoa sekä omenakujaa, joka nimeensä viitaten sai omenpuunrungosta pengerryksen.

Niin ikään kompostitötsää siirrettiin pari metriä pohjoiseen ja Krikkolon tontin etelärajalle tehtiin pieni sissipelto, mihin istutettiin perunaa (rosa munda) ja pari parsanjuurakkoa.

Isompi parsamaa ilmestyi paikalle, missä viime vuonna kasvoi kaskinaurista.

Vanha ruusuportin tilalle pystytettiin humalasalko sisäänkäynnin oikealle puolelle, vasemmalla puolella jatkaa vanha ukko Kataja.

Raparperi laitettiin tynnyrin alle piiloon, siitä tulee siten kuulemma maistuvampi.

Merrin vajan viereinen savimaa pengerrittiin.

Krikkolon kevättyöt, osa 1

Nekalaiset hobitit aloittavat kevättyöt yleensä 25. maaliskuuta. Näin he muistavat Barad-durin tuhoa ja Sauronin loppua, ja jatkavat puutarha-askareitaan aina Konkarin kruunajaispäivään eli tuttavallisemmin vappuun, siinä välissä toki juhlien kuin Frodo ja Sam Cormallenin kentällä. Näin myös tällä kertaa: toukotyöt ovat Krikkolossa yli puolenvälin, vaikka elämme vasta huhtikuuta. 

Krikkolossa on alkanut Merrin ja Vohobitin viides vuosi. Kun Vohobitti allekirjoitti kauppakirjan palstasta huhtikuun 1. päivä 2015, niin hän piti viittä vuotta enteellisenä epookkina, mihin asti on mahdollista suunnitella ja aikaa tehdä tila oman näköiseksi.

Näin on myös tapahtunut. Mutta viides vuosi Krikkolossa tarkoittaa myös sitä, että on korjattava vanhaa uuden rakentamisen lisäksi.

Ehkä suuritöisin on ollut kasvihuoneen eli tuttavallisemmin Ansarin korjaaminen. Ansarin ohuet muovit – sen sitä saa kun ostaa markkinoiden halvimman kasvihuoneen – ovat neljässä vuodessa hapertuneet ja Tampereen seurakunnan entisten kasvihuoneiden purkutyömaalta oli saatavilla hienosti spreijattuja ja paksumpia muovilevyä, joista Merri rakensi uuden katon ja vahvisti seiniä. Krikkolon ansarista ei tullut ainoastaan kokonaisteideteosta vaan nyt se kantaa historian kerrostumia itsessään.

Toiseksi vaikka lunta ei menneenä talvena juuri leijaillut Nekalassa, niin maa routi sen verran, että Vohobitti kävi noutamassa saksalaistenkin hobittien suosimasta Bauhausista – jonka perustamisesta, muuten tuli kuluneeksi viime vuonna sata vuotta, siis sen arkkitehti- ja taidekoulun – pihakiviä sisääntuloväylän pengerrysten vahvistamiseksi.

Kolmanneksi Vohobitti ja Merri rakensivat niin ikään Tampereen seurakunnan entisten kasvihuoneiden purkutyömaalta löytämistä laudoista uuden lavan ja siirsivät vanhojen paikkoja. Yrttispiraari sai lisää korkeutta, ja vadelma uudet tuet.

Krikkolon syksy

Syksy on laskeutunut Krikkoloon. Bilbon syntymäpäivä on vajaan viikon kuluttua ja Krikkolo-päivää Frodon, Samin, Merrin, Pippinin Pullan vierailun juhlaa bukinmaalaisella maatilalla, vietetään ensi viikon keskiviikkona, syyskuun 25. päivä.

Tuolloin nautitaan samantyyppisiä omenoita, jolla Sam heitti Bill Imarretta, syödään juustoa kuin Pomppivassa ponissa, nautitaan yhtä pehmeää vehnäleipää kuin hobitit söivät Tom Bombadilin talossa ja juodaan portviiniä Galionin humaltumista muistaen.

Mutta tätä kaikkea ennen kerätään loput sadosta Krikkolosssa ja laitetaan tavarat paikoilleen odottamaan talven saapumista. Kun Krikkolosta on viimeiset pavut ja nauriit sekä luumut (joita tänä vuonna on jälleen kypysynyt ennätyksellisesti, samoin kuin omenoita) kerätty, siirrytään haalimaan metsänantimia Ahlmannin tilan takaisista metsistä: hobittien suosikkiruokaa, suppiksia.